Pikkuhiljaa kissaan alkoi tulla eloa ja muovailtuani sitä kuin muovailuvahaa tajusin taas villasta uuden asian. Tai siis olinhan sen kuullut ja lukenut satoja kertoja,mutta nyt tosiaan tajusin sen: vain taivas on rajana! Ja juuri,kun pääsin todella vauhtiin,suunnittelin seuraavaa ja seuraavaa:"äiti,Santeri heräs päikkäreiltä!" Se siitä! Muovailu loppui. Alkoi luovuuden tukahduttaminen,koska tiesin,että huomenna kissaseni vasta nähdään! Illalla vielä kymppiuutisten ajaksi kaivan neuletyön syliini ja haukotellen kudon muutaman 10mm. silmukan. Ajattelen:"kissaseni siellä tiskipöydällä huomenna nähdään ja saat hännän....."
maanantai, 17. maaliskuu 2008
Ei otsikkoa
maanantai, 17. maaliskuu 2008
Minun aamuni
Peikko,tonttu,maahinen...Kaikki mukana! Poika pulkkaan ja aamun kajossa kohti metsää. Mieheni toi eilen töistä tullessaan tuonut kauan odotetun digikameran. Nyt minä sitten haluan peikoista ja tontuista kuvat kuusen alla ja 1-vuotiaamme sai aikaisen ulkoilun. Harmi vaan,ettei ole lunta. Kuvista tulisi kauniinpia. Niin pulkkaa kiskon ei ole lunta! Olen pulkan suur kuluttaja. Kesälläkin on hyvä hakea sammalia,kun pistää pojan painoksi päälle. Ja hyvinhän se pulkka sammaleen päällä kulkee. Kottikärryjäkin olen koittanut,mutta se jää aina renkaastaan puun juuriin. Poika leikki kävyillä,kun otin kuvia(hänestäkin muutaman) ja valmista tuli. Ei nyt mitään erikoisia,mutta riittää mulle. Sitte olikin jo päiväuni aika ja minä sain upottaa käteni vihdoin ja viimein huovutus villa säkkiin. Tänään oli vuorossa kissa. Löysin niin täydellisen kiven ja näpit syyhysivät siihen jo eilen. Päätin säästää sen kuitenkin täksi päiväksi muuten olisi mennyt yötyöksi. Kuinka rentouttavaa voikaan olla upottaessa kädet mäntysuopa vaahtoon ja odottaa kuinka uusi tilaamani yön musta villa käyttäytyy!
