Pikkuhiljaa kissaan alkoi tulla eloa ja muovailtuani sitä kuin muovailuvahaa tajusin taas villasta uuden asian. Tai siis olinhan sen kuullut ja lukenut satoja kertoja,mutta nyt tosiaan tajusin sen: vain taivas on rajana! Ja juuri,kun pääsin todella vauhtiin,suunnittelin seuraavaa ja seuraavaa:"äiti,Santeri heräs päikkäreiltä!" Se siitä! Muovailu loppui. Alkoi luovuuden tukahduttaminen,koska tiesin,että huomenna kissaseni vasta nähdään! Illalla vielä kymppiuutisten ajaksi kaivan neuletyön syliini ja haukotellen kudon muutaman 10mm. silmukan. Ajattelen:"kissaseni siellä tiskipöydällä huomenna nähdään ja saat hännän....."